16.5.2015

Häämatkan suunnitelmat ja murheet

Minun piti kirjoittaa tästä jo aiemmin, mutta elämän on häidenkin jälkeen ollut hieman hektistä. Taidan koko ajan hieman hakeutua sellaiseen tilanteeseen, että tekemistä on jopa enemmän kuin ehtii tehdä. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet lähes yhtä kiireiset kuin häiden alusviikko. Se alkoi siitä, kun äitini laittoi minulle linkin erääseen rakenteilla olevaan rivitalokohteeseen. Vastasin siihen, että meidän asuntosäästömme eivät valitettavasti ole vielä riittävän pitkällä. Tämä tapahtui edellisen viikon tiistaina. Muutaman päivän vatvomisen jälkeen varasin meille ajan pankkiin lainaneuvotteluun ja ensi viikon maanantaina olemme menossa kirjoittamaan kauppakirjan. Vielä hektisempää tästä tekee se, että jos haluamme vaikuttaa materiaali- ja kalustevalintoihin (tietysti!), ne täytyy valita ennen tämän kuun loppua ja me lähdemme ensi viikon tiistaina häämatkallemme, josta palaamme vasta seuraavan kuun alussa. Olemme siis kahdessa viikossa joutuneet päättämään, otammeko asunnon, hakemaan lainaa, sopimaan tapaamiset sisustussuunnittelijan, kalustesuunnittelijan ja rakennuttajan kanssa ym. No, kohta pääsemme sitten häämatkalle rentoutumaan, olettaen että ilmailualan lakon takia meidän lentojamme ei peruta... Jotenkin oloni on seesteinen ja mietin, että mitä sitten, sain unelmieni miehen, unelmieni häät kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, pieni koirani voi erittäin hyvin vakavasta sairastumisesta huolimatta, olemme muuttamassa unelmieni taloon pienistä haasteista huolimatta jne. En kuitenkaan aio ryhtyä liian leppoisaksi, sillä se ei auta jos/kun menemme lentokentälle vaatimaan lentoja New Yorkiin, josta olemme jo varanneet ja maksaneet kaikki majapaikkammekin. Otan leppoisan asenteen esiin vasta sitten, kun olemme paikan päällä. :)
New York
Lähdemme siis häämatkalle ensi viikon alussa ja olemme reissussa kaksi viikkoa, joista noin viikon sekä New Yorkissa että Miamissa. Etsimme sopivia lentoja Momondon kautta ja löysimme lopulta 500 € hintaiset meno-paluut New Yorkiin, joita myi Kilroy Travels. Alunperin luulin, että meidän kannattaisi ostaa Norwegianin lennot yhdellä välilaskulla, sillä niitä saattaa löytää suuntaansa noin 200 eurolla. Mieheni ei kuitenkaan tahtonut Norwegianin lentoja, sillä Norwegian oli silloin konkurssiuhan alla ja peruutti lentojaan, joten hän löysi meille nämä hyvän hintaiset Finnairin suorat lennot (ironista että ne ovat nyt peruutusuhan alla). Ostimme sitten samalla Kilroy Travelsiltä myös Deltan meno-paluun New Yorkista Miamiin.

Minä aloin heti matkakohteemme varmistuttua (tai oikeastaan jo ennen sitä) etsiä matkablogeja New Yorkista ja Miamista sekä muita suosituksia parhaista hotelleista, ravintoloista ym. Mieheni taas lähti etsimään hotelleja hotels.com:n kautta. Hän löysi sieltä monta hyvää majapaikkaa ja minä ehdottelin hänelle sitten myös blogeista löytämiäni vaihtoehtoja. Lopulta päädyimme seuraaviin:
  • Hotelli Sleep Inn Prospect Park South (New York, Brooklyn)
  • B’n’B Sankofa Aban (New York, Brooklyn)
  • Motelli Galt Villas (Miami, Fort Lauderdale)
  • Hotelli Chesterfield (Miami, South Beach)
  • Hotelli Eden House (Miami, Key West)
  • Hotelli Hawks Cay Resort (Miami, Duck Key)
  • Hotelli Hilton Miami Airport (Miami, Airport)
  • Hotelli Belnord (New York, Manhattan)

Yövymme ensin kaksi yötä Sleep Inn:ssä, joka on siistin ja tavanomaisen oloinen hotelli Brooklynissa ja maksoi noin 140 euroa yöltä (hintoihin lisätty verot). Sen jälkeen olemme kolme yötä Sankofa Abanissa, joka on bed 'n breakfast tyylinen pieni ja persoonallinen majapaikka myöskin Brooklynissa. Se maksoi noin 155 €/yö ja koska siellä on vähemmän huoneita tarjolla, siellä ei olisi ollut tilaa koko ensimmäisen New Yorkissa viettämämme pätkän ajaksi. Näiden ensimmäisten päivien jälkeen lennämme Miamiin ja majoitumme yhdeksi yöksi Galt Villas -motelliin. Se maksaa vain 60 euroa yöltä ja mieheni halusi tähän väliin hieman halvemman majoitusvaihoehdon. Motelli sijaitsee Fort Lauderdalessa, joka on kiinnostava paikka itsessään, mutta jonka valitsimme myös siksi, että siitä on lyhyt matka Miamin isoon outletiin Sawgrass Mills Mall. Vuokraamme tosiaan Miamissa auton, mikä selittää monet kaukana toisistaan sijaitsevat majapaikkamme. Seuraava majapaikkamme on hotelli Chesterfield, joka sijaitsee Miamin South Beachillä. Se on mieheni mukaan "Miamin keskus". Olemme siellä kaksi yötä ja se maksaa noin 120 euroa yöltä. Sitten lähdemme ajamaan kohti Yhdysvaltojen eteläisintä kärkeä eli Key Westiä. Sinne pääsee ajamaan pieniä saaria ja niitä yhdistäviä siltoja pitkin. Key Westissä yövyimme Eden House nimisessä hotellissa yhden yön (195€/yö). Seuraavan yön vietämme Duck Keyn Hawks Cay Resortissa, joka on lomakeskus puolivälissä Key Westin ja Manner-Miamin välillä. Siellä pääsemme halutessamme kokeilemaan esim. sukellusta ja vesiskootterilla ajamista. Se maksaa noin 190 €/yö ja erilaisista aktiviteeteistä tulisi tietysti lisähintaa. Täältä ajamme Miamin lentokentän lähelle ja yövymme Hiltonin lentokenttähotellissa ennen seuraavan päivän lentoamme takaisin New Yorkiin. Hilton Miami Airport maksaa 100 euroa yöltä. Olemme New Yokissa vielä kolme vuorokautta ja yövymme hotelli Belnordissa, joka maksaa 175 euroa yöltä.
Times Square
New Yorkissa haluaisin ehdottomasti nähdä ainakin seuraavat:
  • Central Park
  • Brooklyn Bridge
  • Vapauden patsas (Staten Islandin lautalta)
  • High Line puisto
  • Rockefeller Centerin näköalatasanne
  • Times Square
  • Roosevelt Islandin kaapelikärry
  • Broadway
  • Coney Islandin Luna Park
  • Apollo
  • Macy’s
  • Bloomingdale’s
  • Century 21
  • Victoria’s Secret

Lisäksi olen katsonut meille hyviä ravintoloita, aiomme käydä katsomassa näytelmää tai musikaalia Broadwaylla, käymme jossain katsomassa stand uppia, olen etsinyt mielenkiintoisia second hand -liikkeitä ja kirpputoreja, olen selvitellyt hyvien koirakauppojen sijainteja ja miestäni varten selvitellyn muutaman paikallisen panimon sijainnin. Mieheni myös selvitti meille pari 80-90-luvun musiikkia soittavaa yökerhoa. Isot outletit ajattelin jättää New Yorkissa väliin, sillä menemme yhteen sellaiseen sitten Miamissa. Minua kiinnostaa myös katolla näytettävät elokuvat (Rooftop Films) ja puistossa esitettävät Shakespearen näytelmät.

Miamista olen listannut vähän vähemmän paikkoja, mutta haluaisin käydä mm. seuraavissa:
  • South Beach
  • Key West
  • Sawgrass Mills Mall

Miamiin en ole miettinyt yhtä paljon tekemistä kuin New Yorkiin. Toisaalta yövymme niin monessa paikassa eri puolella Miamia, että tuskin ehdimme tylsistyä. Ison outletin lisäksi voisimme vierailla parissa muussa ostoskeskuksessa ja käydä hyvissä ravintoloissa. Lähinnä varmaan kävelemme ympäriinsä ja tutustumme South Beachiin, Fort Lauderdaleen, Key Westiin, Key Biscayneen, Little Havanaan ym.

P.S. Ennen tämän blogitekstin julkaisua kävimme koiran kanssa lenkillä ja sen aikana sain Finnairilta viestin, että lakon uhka on peruuntunut ja lennot liikennöidään tavalliseen tapaan! Jee! Voin ehkä sittenkin ottaa sen leppoisan seesteisyyden käyttöön jo nyt! :D

19.4.2015

Hääpäivän muistot

Hääpuvun ja hunnun lisäksi häistä jäi muistoksi muitakin tavaroita, joita en suoranaisesti pitäisi hyödyllisinä käyttöesinenä, mutta joista en kuitenkaan tahdo luopua.

Morsiuskimppu on löytänyt paikkansa kirjahyllystä kristallieläinten ja sulhasen vieheen vierestä:
Kristallieläimiin myös liittyi uusi tulokas, mieheni minulle huomenlahjaksi antama kristallikarhu:
Mieheni ei tahtonutkaan laittaa myyntiin itse tekemiään pöytänumerotuikkualustoja, joten otin niistä numerot irti ja pidimme itse muutaman ja annoimme vanhemmille muutaman:
Kakunkoristeemme pidimme tietenkin itsellämme, sillä se on upea! Ystäväni teki sen ja siinä olemme me mieheni kanssa sekä pieni koiramme. Koriste on tehty jonkinlaisesta muovailumassasta ja se on tehty syksyllä ottamiemme hääkuvien pohjalta. Se on ihanan huolella tehty ja täynnä yksityiskohtia:


Olen hieman harkinnut valokirjainten myyntiä, koska ne ovat niin tilaa vievät, mutta en tahtoisi myydä niitä halvalla enkä kehtaa pyytää niistä kiskurihintaa... :) Löysimme niille kuitenkin paikan kirjahyllyn päältä:
Toisen ison sylinterinmuotoisen maljakon ehdin jo myydä, mutta toisessa on vieläkin häistämme peräisin olevia kukkia. Kauniin värikkäät ja nopeasti pilaantuvat kukat heitin tietenkin jo pois, mutta kuivakukiksi kelpaavat harsokukat, eukalyptuksen oksat, peikonpajut ja peikonpähkinät järjestelin tähän yhteen isoon maljakkoon:
Ajan kuluessa saan toivottavasti järjestettyä nämä häistä muistoksi jääneet tavarat hieman luonnollisempiin paikkoihin. Nyt ne ovat hyvin pitkälti samalla hyllyllä, jota mieheni kohteliaasti kutsuikin häiden muistoalttariksi... Nyt hääjärjestelyjen ollessa ohi olenkin keskittynyt enemmän kotimme sisustamiseen, vaikka rahatilanteen vuoksi pitäisi keskittyä lähinnä vain häämatkaan. :)

11.4.2015

Häälomamekko! :D

Tämä on taas niitä hankintoja, joita minun ei pitänyt tehdä... Olen katsellut pukua eri nettikaupoista, mutta olisin saattanut jättää sen silti hankkimatta, ellei Wanhalla Ylioppilastalolla olisi järjestetty Iltapukujen & Juhlapukujen Outletiä. Hääpukua en olisi varmaan tapahtumasta löytänyt, vaikka muutama sellainenkin siellä oli. Vanhojentanssipuvun varmasti. Tämän häälomamekkoni kanssa minulla oli useampi hyvä vaihtoehto, joista päädyin sitten kultaiseen, kevyeen ja pitkähelmaiseen leninkiin. Se ei ole ihan sitä, mitä alunperin ajattelin tai mitä olisin lähtenyt netistä tilaamaan, mutta olen todella tyytyväinen. Ehkä säästän haaveeni pitsiyläosaisesta mekosta johonkin toiseen kertaan. Haaveilen jo ihanasta illallisesta aurinkoisessa Miamissa tässä leningissä komean mieheni kanssa! :)

29.3.2015

Aamuyöhön asti juhliminen

Päästessämme juhlapaikalle olivat kaikki vieraat jo kerääntyneet takkahuoneeseen ja saaneet alkumaljat käteensä. Bestman lausui tervetuliaisensa, jonka jälkeen vieraat halasivat, kättelivät ja onnittelivat meitä kuten presidenttiparia itsenäisyysjuhlassa. Onnitelleet ottivat mukaansa sen mitä tervetuliaismaljassa oli jäljellä ja menivät etsimään paikkaansa juhlasalin puolelta. Samalla kun vastaanotimme mieheni kanssa onnitteluja, ehti valokuvaajamme käydä ikuistamassa juhlasalin koristelut:








Päästyämme kaikki juhlasalin puolelle ja istumapaikoillemme, pääsimme aloittamaan ruokailun. Koristelumme näyttivät upeilta ja pitopalvelumme Merirosvot olivat saaneet aseteltua ruuat todella tyylikkäästi niiden lomaan pitopöydälle. Ruoka näytti ja maistui herkulliselta. En tiedä tuntuiko jonottamisaika pitkältä viimeisille ruokaa ottaville vai sujuiko kaikki helposti ja joustavasti, kun sain morsiamena olla ensimmäisenä ruokaa ottamassa, mutta ainakin minun silmiini noutopöytäjärjestelymme tuntuivat toimivilta.




Syödessämme taustabändimme Alice Aloof piti huolta meidän ja vieraittemme viihtyvyydestä. Tunnelma juhlissamme oli todella rento, johtuen hyvin paljon taustabändin tuomasta rentoudesta ja mahdollisuudesta mennä parvelle ottamaan phoobooth-kuvia kadottamatta kuitenkaan näkö- ja kuuloyhteyttä muusta juhlakansasta. Juhlissamme ei ollut kiusallista hiljaisuutta missään vaiheessa. Ruokaillessamme valokuvaajamme ehti käydä ottamassa kuvia parvella photoboothissa käyvistä, juhlasalista parvelta katsottuna, takkahuoneen koristeista, lahjapöydästä, vieraista ja yleisestä tunnelmasta (ja tietenkin hän sai myös itsekin syödä).









Ruokailun jälkeen oli vuorossa ohjelmanumeromme. Ensin bestman piti puheen ja sitten kaasot juonsivat tutustumisleikin ja anoppivisan. Kaikki ohjelmamme olivat hauskoja! Bestmanillä oli aika hyvät edellytykset pitää puhe meistä, sillä olemme itse asiassa kumpikin tutustuneet bestmaniin ennen toisimme tutustumista. Bestman on phuksini opiskeluajoilta ja saman vuoden opiskelija mieheni kanssa, joten tutustuimme kaikki siis sulhasen ja bestmanin ensimmäisenä opiskeluvuotena. Ja koska opiskelemme samaa alaa, on olemassa se pieni mahdollisuus, että päätyisimme kaikki lopulta samaan työpaikkaankin (mikä sitten tietysti lopulta tapahtui). Olemme siis paljon tekemisissä bestmanin kanssa ja hän on ollut suhteemme sivustaseuraaja sen alusta lähtien. Kuten bestman häissä hieman vihjaili, hän on oikeastaan aika isossa roolissa siinä, kuinka me mieheni kanssa tutustuimme. Hän ei ollut paikalla silloin, kun aloimme seurustella, mutta sitä ennen hän raahasi miestäni mukanaan moneen meidän phuksiryhmällemme järjestämään tapahtumaan ja muihin ryyppäjäisiin. Puhe oli siis hyvä ja hauskalla tavalla kiusallinen... :) Tutustumisleikki oli ehkä mielenkiintoisempaa vieraillemme kuin meille, koska me tiesimme jo etukäteen kenet tunsimme mitäkin kautta. Vieraille se toivottavasti sen sijaan antoi hieman käsitystä sulhasen ja morsiamen suvusta ja siitä, mitä kautta tunnemme kaverimme. Anoppivisassa sekä anopit että hääpari sai itselleen morsianta ja sulhasta edustavan kyltin. Kysymykset olivat osittain morsiuspari koskevia faktoja ja jonkin verran mielipidekysymyksiä. Sulhasen äiti taisi saada enemmän samoja vastauksia morsiusparin kanssa, mutta loppujen lopuksi kummatkin anopit saivat palkkioksi morsiamen askarteleman kukan. Viimeisen kysymyksen kohdalla koitin hieman huijata ja laitoin huomaamattomasti sormeni pöydällämme makaavan sulhaskyltin päälle ennen kuin nostin morsiankyltin ilmaan. Viimeinen kysymys oli "kuka määrää kaapin paikan" ja meillä oli sulhasen kanssa käytössä vain yksi morsianta ja yksi sulhasta edustava kyltti, joita muun osan ajasta nostimme joko sulassa sovussa oikean kyltin tai sitten kummatkin omaa näkemystämme vastaavan kyltin. Lopulta sulhanen kuitenkin sai myös sulhaskyltin ilmaan ja kaapin paikka päätetään siis ilmeisesti yhdessä.
Ohjelmien aikana pitopalvelumme siivosi pöydät ja kattoi pitopöytään jälkiruuat. He jopa hieman uudelleenjärjestelivät koristeitamme, jotta ne toimisivat parhaiten uuden kattauksen kanssa. Ohjelmamme päätyttyä syömässä ollut Alice Aloof palasi takaisin soittamaan ja sulhanen pääsi heidän kanssaan musisoimaan. Hän soitti cajon-rumpua ja pyykkilautaa, ja pääsi aluksi soittamaan yhden Alice Aloofin oman kappaleen tahdissa, mutta sitten bändi yllättikin sulhasen hänen suosikkibändinsä Apulannan kappaleella (hieman kantrimaisella versiolla siitä). Tämän jälkeen sain mieheni taas takaisin ja nopeiden sormuskuvien jälkeen pääsimme jälkiruuan kimppuun.


Jälkiruokamme oli ihanaa! Hääkakkunamme meillä oli valkosuklaa-daimkakkua ja marjakimarakakkua, jotka tilasimme pitopalvelumme kautta, mutta jotka ovat Kakkutalo Gilan -nimisestä paikasta. Kakkuja oli yhteensä neljä isoa ja kaksi pientä, kumpaakin makua saman verran. Meille jäi juhlien jälkeen kotiin viemisiksi kuvassa olevan kakkutelineen huipulla oleva marjakimarakakku, jota kukaan ei varmaan kakunkoristeen takia uskaltanut leikata. Se olikin periaatteessa meidän vierasmäärällemme ylimääräinen, sillä pitopalvelu tilasi automaattisesti noin 90 hengen juhliimme 100 hengen kakut. Leikkasimme mieheni kanssa hääkakun perinteisellä tavalla yhdessä kakkulapiosta kiinni pitäen, mutta emme polkaisseet vaan suutelimme sen sijaan. Kakun lisäksi meillä oli Mayrasta tilattuja kuppikakkuja makuinaan kinuski-karpalo ja mustikka-unikonsiemen sitruunakuorrutteella sekä vegaanille porkkanakakku ja keliaakokolle sekä moniallergikolle mutakakku. Meille tuli pitopalvelulta myös toiveestani hedelmätarjotin (josta poimin ilmeisesti niin paljon mansikoita, ettei viimeisille jälkiruuan ottajille niitä riittänyt, muita hedelmiä kyllä). Kultasuklaalta hankitut vaaleanpunaiset  mansikka-valkosuklaasydämet olimme laittaneet pieneen puiseen matkalaukkuun. Niitä oli noin 120 kappaletta ja jokaisen piti periaatteessa ottaa yksi, mutta jonnekin ne olivat ehtineet kadota sitten, kun olisin halunnut hakea itselleni toisen sellaisen. Jälkiruuan kanssa oli tarjolla kahvia, konjakkia ja kermalikööriä. Toinen kaasoni kaatoi oman kermaliköörinsä pöytäliinalle... Tosin juhlien jälkeen huomasin eräässä pöydässä jonkun kaataneen punaviinilasin, joten tuo kermaliköörin kaataminen oli siihen verrattuna melko harmitonta... Onneksi pöytäliinamme olivat kuitenkin vain Ikean 1,50 euron arvoisia lakanoita. :)









Jälkiruuan jälkeen eksyimme kaikenlaiseen hieman vapaamuotoisempaan puuhaan. Kaasoni halusivat ottaa kanssani kynsikuvia, hääbingoja huudeltiin, photoboothissa käytiin jatkuvasti, jotkut suorittivat haastetehtäviämme, kävimme kaasojen kanssa ulkona piilopullolla ja jossain välissä kaasoni myös saivat lahjat purettua paketeistaan ja kortit esille.


Sitten olikin vuorossa koko illan hieman jännittämäni häävalssi. Bilebändimme Hile oli syödessämme ja juhliessamme juhlasalin puolella saanut rauhassa roudata soittokamansa takkahuoneeseen. Vieraamme kerääntyivät takkahuoneen seinustoille ja me asetuimme mieheni kanssa keskelle lattia odottamaan häävalssiamme (HSM - Can I Have This Dance). Kuten pelkäsinkin, häävalssin tanssiminen isohelmaisessa hääpuvussani oli hankalaa. Astuin peruuttaessani toistuvasti helmani päälle vannehameesta huolimatta, mutta pystyin kuitenkin tanssimaan, vaikka helman päälle astuilu sai tanssimiseni näyttämään varmaan hieman kömpelöltä. Muuten koreografiamme sujui mielestäni hyvin. Emme olleet suunnitelleet mitään askel askeleelta toteutettavaa tanssikuviota, vaan olimme harjoitelleen tiettyjä kuvioita, jotka sitten toteutimme suurin piirtein tietyssä kohdassa kappaletta. Miehen käden alta pyörähtäminen hieman epäonnistui, koska nostaessani kättä suoraksi irtosi osa toisen olkaimeni neppareista ja olkain jäi roikkumaan puvun selkämykseen. Lisäksi olkaimen irtilähdön takia en tainnut nostaa kättäni kunnolla ja sulhasen käsi pyyhkäisi hiuskoruni puoliksi irti päästäni. No, pieniä takaiskuja. Vieraat eivät olleet kai kunnolla edes huomanneet näiden tapahtumista. Onneksi nämä ovat kuitenkin nyt valokuvissa ja videolla... ;) Taivutukseen en myös ollut täysin tyytyväinen, sillä se ei ollut paras tekemäni versio taivutuksesta, mutta vieraat se kyllä vakuutti tanssitaidoistamme. :) Häävalssin jälkeen sulhanen kiinnitti olkaimeni takaisin paikalleen (mutta ei tietenkään kertonut, että hiuskoru oli huonosti) ja muutkin pääsivät tanssimaan kanssamme seuraavia kappaleita. Jossain vaiheessa kaverini onneksi korjasivat hiuskoruni. Hääpuvun tylli valitettavasti repesi jossain vaiheessa tanssiessani ja veikkaan sen tapahtuneen tässä bilebändimme soittaman ensimmäisen setin aikana, kun lattia oli täynnä valssaajia.
Valokuvaajamme oli klo 9 maissa lähdössä kotiinpäin, joten päätimme kavereitteni kanssa mennä parvelle ottamaan yhteiskuvia, vaikka bändillä oli setti kesken. Sulhasta oli kuitenkin turha saada pois tanssilattialta kesken bändin soittamisen, joten kuvien ottamisen jälkeen menin taas tanssimaan hänen kanssaan. Koska bändin ensimmäinen setti oli enemmän lavatanssityylistä musiikkia, sulhanen halusi koko ajan pyöritellä minua kätensä alitse, vaikka koitin kieltää sen olkainteni takia. Se ei kuitenkaan uponnut juhlatuulisen sulhasen päähän ja hän saikin sitten kiinnittää olkaintani toistuvasti takaisin paikalleen. Ensimmäisen setin jälkeen sain sulhasen suostuteltua yhteiskuvien ottamiseen sukulaisten kanssa takkahuoneessa. Yhteiskuvien ottamisen jälkeen valokuvaajamme lähti kotiin ja jäimme juhlimaan amatöörivalokuvaajien ja videokuvaajan voimin.


Loppuillan ja aamuyön aikana olimme välillä sulhasen tai kavereitteni kanssa tanssimassa, välillä juhlasalin puolella juttelemassa, välillä ottamassa photobooth-kuvia. Jossain vaiheessa juhlasalissa oli tarjolla hot dogeja, mutta minulla ei valitettavasti ollut vielä silloin nälkä ja klo 2 maissa, kun olisin niitä voinut syödäkin, ne olivat tietenkin loppuneet (pitopalvelumme tarjoili ne siis lämpiminä joskus klo 22 maissa). Bilebändin toisen setin jälkeen muistin viimein kutsua naiset koolle ja heitettyä "kimppuni" eli yhden askartelemani kukan. Heti tämän jälkeen bilebändi aloitti viimeisen settinsä ja mieheni pääsi soittamaan rumpuja sen kahteen ensimmäiseen kappaleeseen. Tämän jälkeen eli noin keskiyön paikkeilla VideoTimo laittoi videokamansa syrjään ja liittyi tanssilattialle juhlakansan joukkoon. Bilebändi lopetti soittamisen ja pakkasi soittokamansa hieman ennen keskiyötä, jonka jälkeen laitoimme Spotify-soittolistamme pyörimään. Heti alkuun bestman halusi esittää yllätysohjelmansa, joka paljastui mieheni polttareissa äänitettyjen kappaleiden esittämiseksi. Pojat olivat itse soittaneet rummut, kitarat ym., joten en viitsi pahemmin kritisoida heidän laulusuorituksiaan. Ehkä tuo soittotaito kompensoi kyseenalaista laulutaitoa... :) Kaikki eivät jaksaneet juhlia klo 2 asti, mutta me lähdimme sulhaseni kanssa pois juhlapaikalta viimeisten joukossa. Joku tilasi meille taksin ja pääsimme nauttimaan hääyöstä ihanaan saunalliseen ja parvekkeelliseen hotellihuoneeseemme. Nämä kaksi viimeistä kuvaa juhlistamme ovat setäni ottamia:


Valokuvat: Mia Johansson (paitsi nuo kaksi viimeistä)